Kesä-Heinäkuun vaihteessa meidän äidillä todettiin lievä masennus. Lääkäri neuvoi hankkimaan koiran ja äitiä ei tarvinut kahdesti kehottaa. Pari kuukautta oli jo haaveiltu uudesta karvakasasta, mutta sopivaa ei vaan tuntunut löytyvän. Nyt oli kuitenkin lääkärin suositus ja äiti alkoi selata oikein urakalla myynti ilmoituksia. Meillähän siis on yksi koira entuudestaan. Musti on kuitenkin on vanha poika ja ulkokoira. Nyt kaivattiin kainalokaveria. Niimpä äiti jatkoi netin selailua ja vihdoin löytyi sopiva karvapallo. 

Minulle koiran löytyminen selvisi, kun palasin töistä kotiin ja äiti ilmoitti, että nyt on löytynyt. Tämä oli siis 11.8. perjantai ja sunnuntaina, 13.8. äiti oli sopinut hakevansa pennun. Katseltiin myyntikuvia ja suloinen ilmestyshän tyttö oli. Soitin samantien Vilmalle ja pyysin tämän mukaan sunnuntaina koiranhaku reissulle Tampereelle. Päätettiin kuitenkin lähteä jo lauantaina, jotta automatka jakautuu kahdelle päivälle. Kuskille helpompaa.

Äiti oli innoissaan, kuin pikkutyttö ja perjantai iltana se itkeskelikin onnesta. Koiraa oli kuitenkin odotettu jo monta kuukautta. Vihdoin tuli H-hetki ja ajettiin myyjän kotiin hakemaan tyttöä. Tämä tuli heti ovelle vastaan. Häntä heilui täyttä vauhtia ja hammasta oli enemmän kuin liikaa. 

Pentu sai nimekseen Pimu ja siitä tuli meidän perheen uusi prinsessa. Rodultaan tyttö on mittelspitz ja ikää pienellä on 12 viikkoa. Pimu on ehkä kimaltavalta kaulapannaltaan ja valkealta turkiltaan prinsessa, mutta tosiasiassa tyttö on riiviö. Pimu rakastaa sukkien varastamista, sormien puremista ja lattialle pissimistä. Se saa hepuleita iltaisin ja juoksee ympyrää meidän alakerrassa ja itkee aina kun lähdetään töihin. Se ei suostu lähtemään lenkille ilman äitiä. Lenkille suostuttuaan tyttö haluaisi jäädä jokaiseen sammalikkoon riehumaan. 

Tyttö on eloisa ja iloinen. Se hymyilee jatkuvasti ja on koko ajan läsnä. Autossa se käyttäytyy nätisti ja nukkuu kaikki pidemmät matkat. Heti ulos ovesta päästyään se muuttuu taas riiviöksi. Lelut on tylsiä, verrattuna käsiin ja sukkiin, mutta kyllä niitäkin voi retuuttaa aina aika ajoin. Limsapullot on maailman pelottavin asia ja niille pitää rähjätä. Samoin muille ihmisille. Kyllähän niiden on syytä olla varuillaan, kun noin pelottava hirmu niille haukkuu. 

Omat nappulat on pahoja, mutta Mustin omat kelpaa. Niitä mentäisiin mielellään syömään Mustinkin kupista.

Musti ja Pimu tulee koko ajan paremmin toimeen. Ensimmäisellä kerralla Pimulle iski pelko, mutta nyt jo haistellaan joka kerta kun palataan lenkiltä. Pimu olisi valmis leikkimäänkin, mutta Musti taitaa olla jo vähän liian vanha leikkikaveriksi.